Taajuuspolitiikka

Radiotaajuuksia koskevan lainsäädännön tarkoituksena on edistää radiotaajuuksien tehokasta, tarkoituksenmukaista ja riittävän häiriötöntä käyttöä, turvata radiotaajuuksien tasapuolinen saatavuus, luoda edellytykset telelaitteiden mahdollisimman vapaalle liikkuvuudelle sekä edistää viestintämarkkinoiden tehokkuutta yleisessä teletoiminnassa.

Suomalaisen taajuuspolitiikan tavoitteena on varmistaa taajuuksien joustava ja yhteiskunnan kannalta tehokas käyttö. Suomessa on usein tehty merkittäviä taajuuspoliittisia ratkaisuja,  usein ensimmäisenä EU:ssa ja maailmassa.

Marraskuussa 2009 kokeiltiin taajuushuutokauppoja ensimmäisen kerran Suomen viestintäpolitiikan historiassa. Toimiluvan huutokauppaamisen uskotaan lisäävän taajuuksien käytön tehokkuutta. Kokeiluun sisältyvät taajuuksien jälkimarkkinat ja mahdollisuus valita tarjottava palvelu. Taajuuksien hyödyntämisen markkinaehtoisuutta voitaisiin lisätä myös taajuusmaksuilla.

Hiukan pidemmällä aikavälillä taajuuksien myöntämisperusteet voivat muuttua hyvinkin radikaalisti. Kognitiivinen radio luo erittäin mielenkiintoiset mahdollisuudet taajuuksien käytön joustavuuden lisäämiselle.

Merkittävät televisiomarkkinan uudistukset ovat edessä vuonna 2017, jolloin voitaneen tehdä myös sellaisia taajuuspoliittisia ratkaisuja, joita internetin voimakas eteneminen ja langattoman viestinnän kasvu edellyttää.

Televisiolähetysten digitalisointi vuonna 2007 vapautti jonkin verran taajuuksia. Hallitus päätti kesäkuussa 2008 osoittaa 800 megahertzin alueen laajakaistaisille matkaviestinverkoille. Valtaosa vapautuneista taajuuksista osoitettiin edelleenkin televisiolähetystoimintaan.

Aikaisemmin NMT 450 -matkaviestintään käytetty taajuus on osoitettu uudelle laajakaistatekniikalle. UMTS-käyttö on sallittu varsin matalalla 900 megahertsin taajuudella. 1800-alue on osoitettu UMTS:n jatkokehitykseen LTE:lle.